Kevään perinnekulttuurin juhlat

Lumien sulamisen myötä on juhlittu kevään saapumista niityillä, pelloilla, vuorilla ja lehdoissa. Helavalkeita on poltettu pahojen henkien pois ajamiseksi, sadon hedelmällisyyden vuoksi, sairauksien ja tapaturmien estämiseksi sekä hyvän onnen vuoksi. Helavalkeiden rituaaleihin kuuluu tanssi, laulu, soittaminen, sekä siman juonti. Helavalkeita onkin pidetty kautta aikojen ilon ja riemun juhlana, kun lisääntyvä valo ja lämpö tuo luonnon hiljalleen vehreäksi. Suomalaisen perinnekulttuurin uskomuksissa tulen ja valon voima pahojen henkien karkottajana onkin ikiaikainen ja pohjautuu syvältä evoluution pyörteistä.

Ukko-jumalan kunniaksi järjestettiin juhlat, Ukon vakat, joiden perimmäinen tarkoitus on pyytää Ukolta sadetta. Juhliin kokoonnuttiin syömään, juomaan pyhitettyä olutta sekä tanssimaan. Vakkaolut valmistettiin sadeveden kastelemista maltaista ja se pyhitettiin loitsuilla. Juhlapaikkana toimi usein saari, järvenranta tai vuori. Vakkapitojen järjestäjälle oli suuri kunnia järjestää juhlat ja tarjota juhlaväelle ruuat ja juomat.

Nimi "vakka", viittaa todennäköisesti Ukolle uhrattuun osuuteen juhlan ruuista. Ukon vakkoja voidaankin pitää niin sanottuna uhrilahjana Ukko jumalalle. Kansanrunoudessa vakoilla viitataan alunperin juominkeihin ja pitoihin.

Muinaiskulttuurissamme Ukolle on pyhitetty myös toinen juhlapäivä, kesäpäivänseisaus, eli juhannus tai pesäpäivät (eteläisemmässä perinteessä Litha), jota on aikoinaan kutsuttu Ukon juhlaksi. Ukon juhlaa juhlitaan tänä vuonna 21.6. Kulttuurimme juhliin on iät ja ajat kuulunut erilaisia rituaaleja. Esimerkiksi juhannusyönä kerätään kukkia tyynyn alle, poltetaan nuotioita tai kokkoja ja juhlitaan pitkälle yöttömään yöhön. Kaikilla näillä kevään juhlien rituaaleilla on juurensa syvällä suomalaisessa perinnekulttuurissa.