Kesäpäivänseisaus

Kesäpäivänseisaus, Ukon juhla, Juhannus & Litha

Vanhan kansan mukaan juhannusviikolla on vietetty pesäpäiviä, joilla tarkoitetaan vuoden pisimpiä päiviä. Pesäpäivät huipentuvat kesäpäivänseisaukseen, vanhan kansanperinteen mukaan Ukon juhlaan, jota vietetään tänään 21.6. Ukon juhla oli kunnianosoitus ukkosen ja sateen Ukko Jumalalle. Wicca-uskonnossa kesäpäivänseisaus tunnetaan nimellä Litha. Kesäpäivänseisauksena aurinko ei laske pohjoisella pallonpuoliskolla lainkaan.

Sanotaan, että pesäpäivien aikana ei kannata aloittaa mitään, jota haluaa viedä eteenpäin tai jonka haluaa edistyvän. Kun päivä seisoo, seisoo myös energia. Istutuksista on myös kahdenlaista ohjeistusta: toiset istuttivat kaskinaurikset, tupakantaimet ja lantut maahan, toiset paistattelivat pitkiä ja lämpöisiä päiviä nauttien auringosta ja vakkaoluesta.

Nyt on muuten viimeiset hetket uhrata ukonvakkaleipä jos et sitä vielä ole tehnyt! 

Nykypäivän nimitys "juhannus" on peräisin kristinuskon ajalta ja Johannes Kastajan muistopäivästä. Läntisessä suomessa juhannusaattoa on kutsuttu "mittumaariksi", joka taas pohjautuu ruotsin sanasta "midsommar."

Näissä keskikesän juhlissa on kautta aikojen juhlitty hedelmällisyyttä ja vaurautta. Uuden sadon antimista katettuun pöytään on katettu niin uudet perunat kuin muutkin herkut. Vakkaolut virtaa läpi yöttömän yön. Luonnonkukat ja lehdet on käytetty hyväksi ja niistä on punottu kauniita seppeleitä, tehty lehtimajoja ja muita koristeita. Juhannusaattona oli tapana tuoda aittaan oksia ja lehviä, joiden ajateltiin antavan tavallista kukoistavampaa ja hedelmällisempää voimaa. Koivua käytettiin paljon. Siitä tehtiin saunaan esimerkiksi vihta ja lehdistä tuoksu. Koivua käytettiin myös peseytymiseen, sillä sen lehdet sisältävät saponiineja, eli luonnollista saippuaa. Nuoret koivut kaadettiin ja tuotiin "juhannuskoivuiksi" porraspielen molemmin puolin.

Juhannusvalkeat

Tiesitkö, että juhannuskokko on alunperin kasattu puhdistautumisen ja suojautumisen tarkoitukseen?
Sen on ajateltu karkottavan pahat henget sekä suojelevan karjaa. Kokon rakennus saatettiin aloittaa jo viikkoja ennen juhannusta ja niissä on poltettu oksia, risuja, tervatynnyreitä ja käyttökelvotonta puutavaraa. Kokon sytyttäminen oli kylän vanhimpien miesten kunniatehtävä ja usein se tehtiin perinteisenä kitkatulena, kuten helavalkeakin. Juhannuskokkojen polttaminen ja tulen ympärillä tanssiminen ja laulaminen on ollut suuri kansanjuhla kansanperinteen alusta saakka. 

Keskikesän magiaperinne

Kansanperinteessä nuoret neidot tunnetaan keskikesän lemmentaiostaan.
Eritoten niihin liittyi rakkaus, hedelmällisyys ja häät. Neidot asettivat esimerkiksi tyynyn alle yhdeksän erilaista kukkaa, jonka seurauksena näkevät unessa tulevan puolisonsa. Sama tapahtui, jos keskiyöllä yöttömän yön aikaan kiersi kolmesti saunan, kaivon tai pohjoiseen virtaavan lähteen. Neidot saattoivat myös käydä kierimässä alastomana ruispellossa, jotta ruispellon talon poika söisi leipää ja tämä ihastuisi neitokaiseen. Vanhan kansan tietäjät suorittivat myös vesivalelua ja saunaloitsuja hedelmällisyyden ja kauneuden kukoistukseksi.